EP142 · Yhteiskunta · 2022-06-19

Uuden maailmanjärjestyksen periaatteet | Antero Vartia | Neuvottelija 142

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Antero Vartia palaa Neuvottelijaan kaksi vuotta ensimmäisen keskustelun jälkeen, ja aihe on sama kuin silloin: periaatteellisuus. Jaksossa käydään läpi, miksi joustavuus voi olla periaate ja totuudessa pysyminen sen peruskivi, mitä Ray Dalion kolme sykliä sanovat maailmanjärjestyksen vaihtumisesta ja mitä kirja ei ehtinyt nähdä Ukrainan sodasta ja Kiinan koronapolitiikasta. Keskustelu kattaa myös inflaatiokierteen ja populismin yhteyden, Acemoglun ja Robinsonin kapean käytävän, markkinatalouden kaksi klassista häiriötä sekä Compensaten kolme ja puoli vuotta kestäneen rahankeräyslakiprosessin, jonka aikana yhtiö oli käytännössä liiketoimintakiellossa ilman että asia kävi kertaakaan käräjäoikeudessa. Lopuksi puhutaan meditaatiosta, egosta ja siitä, miksi yritysjohtajat harjoittavat sitä hiljaisuudessa.

Sami Miettinen

Uuden maailmanjärjestyksen periaatteet | Antero Vartia | Neuvottelija 142

Tiivistelmä: Antero Vartia palaa Neuvottelijaan kaksi vuotta ensimmäisen keskustelun jälkeen, ja aihe on sama kuin silloin: periaatteellisuus. Ensimmäisellä kerralla Vartia oli juuri perustanut Compensaten, ja keskustelu käytiin Miettisen kirjaa Uusi neuvotteluvalta varten, jossa periaatteellisuus on yksi neuvottelijan neljästä vivusta.

Nyt keskustelu laajenee kolmelle tasolle yhtä aikaa. Henkilökohtaisella tasolla kysytään, mikä ero on periaatteella ja elämänohjeella, ja mitä meditaatio kertoo egosta. Rakenteellisella tasolla käydään läpi Ray Dalion kolme sykliä ja se, mitä kirja ei ehtinyt nähdä Ukrainan sodasta ja Kiinan koronapolitiikasta. Ja konkreettisella tasolla puretaan Compensaten kolme ja puoli vuotta kestänyt rahankeräyslakiprosessi, jonka aikana yhtiö oli käytännössä liiketoimintakiellossa — eikä asia käynyt kertaakaan käräjäoikeudessa.

Tämä jakso on jatkoa keskustelulle, joka alkoi jaksossa Päästökompensointi | Elina Kajosaari | Neuvottelija 56. Siinä Compensaten toimitusjohtaja Elina Kajosaari selittää, miten hiilensidonnan laatu todennetaan ja mistä oikeudellisessa epäselvyydessä on kyse. Tässä jaksossa sama asia katsotaan perustajan puolelta ja sen jälkeen, kun prosessi on päättynyt.

Sidonnaisuus. Miettinen kertoo jaksossa ryhtyneensä Compensaten maksavaksi asiakkaaksi jo alkumetreillä — ja nimenomaan siksi, että toiminta vaikutti viranomaisen silmissä kyseenalaiselta. Tämä on hyvä pitää mielessä luettaessa jakson oikeusprosessia koskevia osuuksia.

Onko sinulla periaatteita?

Keskustelu alkaa Miettisen kysymyksestä, ja Vartian vastaus purkaa kysymyksen ennen kuin vastaa siihen. Periaatteita on jokaisella, mutta olennaista on, miten periaate määritellään. Vartialle kyse on enemmän elämänohjeesta kuin lukkoon lyödystä säännöstä — ja hän antaa esimerkiksi periaatteen, joka syö itseään: joustavuus.

Jos joustavuus on periaate, on myös ymmärrettävä, että periaate josta on aiemmin pidetty kiinni ei elämästä oppimisen jälkeen välttämättä ole enää se, joka kuljettaa eteenpäin.

Miettinen huomauttaa, että liiallisuus vie koko käsitteeltä pohjan, ja lainaa Groucho Marxia: nämä ovat periaatteeni; jos et pidä niistä, on minulla muitakin. Ei voi olla liian joustava.

Yksi periaate Vartialla kuitenkin on, ja se on pohja jonka päälle muut rakentuvat: pyrkimys pysyä totuudessa. Käytännössä se tarkoittaa, ettei todellisuutta manipuloida eikä muovata sen mukaan, mikä tuntuisi mukavalta, vaan yritetään ymmärtää asiat niin kuin ne ovat.

Miettisen oma määritelmä tulee hänen kirjastaan. Periaatteellisuus on arvo, jossa on algoritmi — vähän kuin tietokonekoodi:

Jos sulla on arvoja, mutta sä et ikinä manifestoi niitä tässä fyysisessä maailmassa, niin sehän ei ole periaate, vaan se on löysää puhetta.

Tämä on jakson terävin yksittäinen erottelu, ja se kannattaa lukea kahdesti. Arvo, jota ei koskaan panna toimeen, ei ole arvo vaan puhetta itsestä. Periaate on se osa arvosta, joka näkyy tekoina silloinkin kun se maksaa.

Sanat ovat symboleja, ja siksi politiikka toimii

Sivupolku, joka osoittautuu jakson loppupuolella tärkeäksi. Vartia huomauttaa, että sanat ovat puhtaasti symboleja — kuin seinälle piirrettyjä kuvioita, joille annetaan merkitys. Ongelma on, että se merkitys jonka minä annan kuviolle voi olla toinen kuin se, jonka sinä annat, ja koska oma merkitys on niin vahvasti läsnä, oletamme automaattisesti että toinen antaa saman.

Sen taakse on vaikea päästä. Semantiikka on yksi taso, mutta alla on syvempi taso, jonka hahmottaminen vaatii yleensä enemmän kanssakäymistä — ja jonka nyanssit voivat olla ison kuvan kannalta ratkaisevia.

Miettinen antaa politiikasta esimerkin: denialismi on kätevä taikasana, jolla mistä tahansa positiivisesta käsitteestä saa tehtyä negatiivisen. Ilmastodenialismi, verodenialismi — sana kääntää vastapuolen tavoitteen sen vastakohdaksi ilman että väitettä tarvitsee perustella.

Kumpikaan ei kuitenkaan halua jäädä käsitekikkailuun. Kuten Miettinen sanoo, ei kannata jäädä pyörimään siihen että sä puhuit periaatteesta mutta tarkoititkin arvoa.

Meditaatio, ego ja se mikä jää jäljelle

Vartia on viime aikoina puhunut meditaatiosta enemmän, ja jakson henkilökohtaisin osuus lähtee siitä.

Miettinen kuvaa oman lähtökohtansa toisenlaisena: hän on kalifornialaisen podcast-koulukunnan ystävä ja kuuntelee Sam Harrisin jaksot vakiona, mutta hänelle olennaista ei ole istuminen lootusasennossa vaan aistiminen ilman egon ääntä — hetkessä eläminen aistikanavien kautta. Kalifornian tyypit käyttävät tähän myös psilosybiiniä ja muita aineita, mutta Miettisen mielestä kysymys on siitä, saako sisäisen äänen pois pelistä, ei siitä millaista syötettä aistit antavat.

Vartian vastaus laajentaa käsitteen: sekin on meditaatiota. Meditaatio on paljon muutakin kuin hiljaa istuminen. Sitä voi harjoitella tapaamisissa — pyrkiä olemaan vahvasti läsnä ja hiljentää mieli niin, ettei toisen puhuessa raksuta koko ajan tässä on tämä pointti ja tämä pointti, vaan luottaa siihen että sanat löytyvät kun oma vuoro tulee.

Miettinen huomauttaa, että podcast on tälle täydellinen formaatti juuri siksi, että sen oletusarvo on skriptaamattomuus: reagoit siihen, mitä toinen sanoi kaksi sekuntia sitten.

Aamumeditaatiossa Vartia kuvaa kaksi suuntaa:

• Ulos maailmasta. Mieli hiljenee niin syvälle, että parhaimmillaan kaikki katoaa — ei jää kokemusta fyysisestä maailmasta, häviää paikka ja häviää aika. Tiedät että jokin on, mutta sinulla ei ole enää identiteettiä siinä olemisen tilassa.
• Sisään maailmaan. Annetaan tunteiden tuntua ilman että niitä pyritään määrittelemään, muovaamaan tai edes ymmärtämään. Tunne alkaa aueta, ja sen alta paljastuu oletuksia siitä miten asioiden pitäisi olla — ja mistä ne kumpuavat.

Molemmissa olennaista on sama: ei anneta mielen kohinan ja sen jatkuvan suojelupyrkimyksen ohjata. Mieli pyrkii kontrolloimaan kaikkea tekemistä, mutta samalla se estää kohtaamasta itseä.

Miettinen kysyy vastaan hyvän kysymyksen: onko mieli tässä pahis, turha soundtrack joka pilaa muuten hyvän elämän? Hänen oma sisäinen ääneensä on aikuisiällä varsin hyväntahtoinen, ja on vaikea ymmärtää ihmisiä joiden pääsisäinen kela on pahantahtoinen.

Vartian vastaus on kolmiportainen:

1. Ego ei ole missään nimessä paha. Pahaa ei välttämättä ole edes olemassa — pahakin on suhteellinen käsite, jonka me muovaamme mielemme kautta.
2. Ego on identiteetti, se ajatusrakennelma siitä että tällainen minä olen. Se on kerroksellinen, ajan saatossa rakentunut, ja pitää sisällään monta identiteettiä joihin ego samaistuu tilanteen mukaan. Egon varsinainen työkalu on ajatteleva mieli.
3. Ja sitten se osa, jota Vartia korostaa olevansa puolustamatta kenellekään: me emme ole mielemme, vaan se tietoisuus mielen takana — tietoisuus, joka kokee muun muassa tämän mielen. Jos samaistumme mieleen, samaistumme vahvemmin egoon ja niihin tarinoihin joita itsestämme kerromme, ja siitä on vaikea irrottautua.

Erottelu kärjistyy loppuun: se hyväntahtoinen ääni voi olla joko mielen ääni tai — jos mieli hiljennetään — se viisas tietoisuus, jonka sanat kumpuavat jostain muualta kuin mielen toiminnasta.

Ray Dalio ja kolme sykliä

Jakson nimi tulee kirjasta. Ray Dalio, Bridgewaterin perustaja ja miljardööri — ja Vartian huomion mukaan myös meditatiivinen henkilö — oli molempien lukupöydällä jo edellisen haastattelun aikaan. Nyt hän on kirjoittanut teoksen uuden maailmanjärjestyksen periaatteista.

Vartian rehellinen arvio kirjasta on hyvä huomata: hän aloitti äänikirjan mutta ei saattanut sitä päätökseen, koska se olisi voinut olla huomattavasti tiiviimpi sen sijaan että käydään yksityiskohtaisesti historiaa läpi. Hän katsoi sisällöstä osan YouTuben 45-minuuttisena videoversiona.

Miettisen tiivistys mallista on kolmiosainen:

Kun kaikki kolme menevät huonosti yhtä aikaa, maailmanjärjestys vaihtuu. Dominantti valtio on tällä hetkellä Yhdysvallat, sitä ennen Britannia ja sitä ennen Hollanti — ja Kiinaa veikataan seuraavan järjestyksen yhdeksi rakentajaksi.

Vartia nostaa Dalion ajattelusta esiin sen, mikä häntä eniten kiinnostaa: poikkeuksellisen monta isoa asiaa vaikuttaa yhtä aikaa. Koronan jälkiseuraukset, Kiinan tuotannon pullonkaula kumpaankin suuntaan (jos tukahduttamislinjaa jatketaan, pullonkaula jatkuu; jos siitä luovutaan, kansa ei ole vielä sairastanut, ja ongelmat tavaroiden saatavuudessa jatkuvat), ja kaiken päällä valmiiksi korkea inflaatio.

Mitä Dalion kirja ei ehtinyt nähdä

Tässä Miettinen esittää oman modifikaationsa, ja se on jakson kiinnostavin väite maailmanpolitiikasta.

Dalion kirja on puoli vuotta vanha ja sanoo Miettisen luennassa melkein vääjäämättömästi, että valtikka meni jo Kiinalle ja me vain odotamme kun se tapahtuu. Kaksi asiaa on kuitenkin tapahtunut kirjan jälkeen, eikä kumpikaan ole siinä:

• Venäjän hyökkäyssota toi länsimaisen yhtenäisyyden rintaman. Rivien suoristuminen on iso voima.
• Kiinan sisäinen heikkous paljastui koronavasteessa. Jos tukahduttamispolitiikkaa katsoo pääasiassa kontrollimekanismina eikä terveystoimenpiteenä, se on Miettisen arvion mukaan haurastuttanut Kiinan peliä — ja länsimaisilla sivilisaatioilla on siksi pelin paikka.

Vartia siirtää painopisteen kysymyksestä toiseen, ja tämä on hänen keskeisin kannanottonsa koko jaksossa:

Oleellista ei ole niinkään se, mikä on maailman johtava talous tulevaisuudessa, vaan se, minkälainen tämä kriisi tulee olemaan ja kuinka me selviäisimme siitä mahdollisimman pienin vaurioin.

Perustelu on rakenteellinen. Olemme punoneet sellaisen vyyhdin, ettei kukaan tiedä miten se puretaan — ja koska se joka tapauksessa jossain vaiheessa purkautuu, ainoa hallittavissa oleva muuttuja on se, tehdäänkö purkaminen hallitusti. Jos ei tehdä, edessä on levottomuuksia, koska isot joukot ovat oikeasti ahtaalla. Ja isommassa kriisissä maailmanjärjestys muuttuu joka tapauksessa.

Ilmasto on määritelmällisesti maailmanjärjestysilmiö

Miettisen huomio on täsmällinen: ilmasto ei kunnioita kansallisvaltioiden rajoja, joten se ei ole kansallisvaltiotason ilmiö vaan maailmanjärjestystason.

Onko Putinin hyökkäyssota muuttanut maailmantilaa ilmastoasiassa? Vartian vastaus on kyllä, ja se on kaksiosainen — ja huomionarvoisen rehellinen siitä, mikä ei muutu:

Mikä muuttui. Kunnianhimon tasoa on nostettu ja on tiedostettu paremmin, kuinka ongelmallinen riippuvuus fossiilisista polttoaineista ja niitä toimittavista valtioista on. Alasajot tulevat olemaan paljon nopeampia kuin ne muuten olisivat olleet.

Mikä ei muuttunut. Se, että Euroopassa ostetaan vähemmän öljyä Venäjältä, ei välttämättä vähennä öljyn käyttöä maailmassa lainkaan — virtojen suunnat vain muuttuvat. Tämä on se osa, joka jää poliittisessa keskustelussa yleensä sanomatta.

Se mikä oikeasti nopeutuu on päämäärätietoinen tekeminen: uusiutuvilla tuotettu energia, varastoinnin ratkaisut ja energiatehokkuus. Ne tulevat tapahtumaan takuulla nopeammin tämän vastenmielisen sodan käynnistymisen myötä.

Miettinen vie huomion Saksaan. Energiewende on hänen arvionsa mukaan monella tasolla periaatteellinen katastrofi, ja sen peruskivenä on ydinaseiden ja ydinenergian sotkeminen toisiinsa — kumpikin on paha. Nyt kaasu- ja öljyriippuvuus on tapissa eikä Saksan tasolla ole oikein ratkaisua, ja maa on suorastaan eksistentiaalisen kriisin äärellä. Suomessa vaikutus jäi pieneksi: öljy oli Nesteen toimesta jo aiemmin katkaistu ja kaasu katkaistiin NATO-hakemuksen myötä.

Inflaatio, keskuspankit ja populismin polttoaine

Vartian makroarvio on jakson selkeimmin ennustava osuus, ja se kannattaa lukea sen valossa että jakso on kesäkuulta 2022.

Koronaan vastattaessa keskuspankit pitivät huolta siitä ettei talous jäätynyt liikaa — ja tekivät sen rohkeammin kuin Vartia uskoi niiden tekevän. Hän piti vääjäämättömänä, että sitä seuraa vaihe jossa inflaatio on tosi korkea ja jossa sen hillitseminen on paljon kriittisempää kuin talouden notkahduksen estäminen.

Syy ei ole taloudellinen vaan poliittinen:

Jos inflaatio pysyy korkealla ja ihmisten ostovoima heikkenee, niin se jos mikä on keino saada ihmiset vihaisiksi ja populistit valtaan.

Päälle tulee sota, energian hinnannousu ja ruoan hinnannousu. Vartia pitää täysin mahdollisena — pikemminkin selvänä — että inflaatiokierre on jo käynnissä: ihmisten on pakko vaatia lisää palkkaa hankkiakseen välttämättömät, jolloin yritysten on pakko nostaa hintoja, jolloin ihmisten on taas pakko pyytää lisää.

Ja siirtymä negatiivisista koroista nollakorkomaailman kautta prosenttiin tai kahteen on iso muutos siinä, miten arvostustasot markkinassa asettuvat — mikä puolestaan heijastuu takaisin talouteen.

Kapea käytävä

Miettinen tuo keskusteluun Daron Acemoglun ja James Robinsonin kirjan The Narrow Corridor — kapea käytävä. Sen kehys on, että länsimaisen liberaalin demokratian edistys on kahdensadan vuoden ajan kulkenut hyvin kapeaa käytävää, jonka molemmilla puolilla on tuho:

• Toisella puolella despoottivaltio — Erdoğanin, Orbánin tai Trumpin tyyppinen demokraattisen järjestelmän vallankaappaus despoottiseen kulmaan.
• Toisella puolella jättivaltio — übersosialistisen valtion byrokraattien tuho, joka tuhoaa markkinataloudellisen tehokkuuden.

Miettisen kuva nykyhetkestä on, että länsimaisen demokratian laiva kolisee molempia laitoja kapeassa käytävässä. Jos se syöksyy totalitarismiin, meistä tulee orwellilainen totalitaaripallo; jos jättivaltioon, tehokkuus katoaa.

Vartian vastaus on temperamentiltaan toinen, ja se on hänen jakson läpi kantava kantansa:

Tämä elämä on jatkuvaa tasapainon hakemista. Mä henkilökohtaisesti uskon, että kaikki käy hyvin.

Hän ei kuitenkaan väitä sen olevan helppoa: prosessiin liittyy paljon kipua, työtä on tehtävä jatkuvasti, ja välillä näyttää siltä että ollaan suistumassa johonkin suuntaan. Hän myös myöntää orwellilaisen huolen olevan perusteltu — kun ihmisten seuraaminen, ohjaaminen ja heihin vaikuttaminen on teknologian myötä ihan toisella tasolla, despootit voivat saada ihmisistä kovemman otteen kuin aiemmin. Silti hän uskoo vahvasti, että maailma löytää ratkaisut ja menee parempaan suuntaan.

Markkinatalous on ainoa tie ulos — mutta ei ilman sääntöjä

Tässä keskustelu kääntyy talousteoriaan, ja molemmat ovat kauppatieteiden maistereita.

Miettisen kysymys: voisiko Adam Smithin näkymätön käsi — vapaaehtoinen transaktio ihmisten välillä, ihmisverkoissa eikä kollektiiveissa — pelastaa siltä sotkulta, jota keskuspankit ja totalitaristit ovat rakentaneet?

Vartian vastaus on suora ja siinä on kaksi puoliskoa, joista jälkimmäinen on se, jota usein ei kuulla:

Se on mun nähdäkseni ainoa tie ulos. Se on ainoa keino ratkaista asioita — ne vapaaehtoiset transaktiot kuitenkin sovittujen pelisääntöjen puitteissa.

Mekanismi on yksinkertainen: minä teen jotain joka hyödyttää sinua, sinä teet jotain joka hyödyttää minua, ja sovimme siitä vapaasti omasta tahdostamme. Se on kaiken toimeliaisuuden ja tehokkuuden juju. Mutta sopiminen on tehtävä niin, ettei synny negatiivisia ulkoisvaikutuksia — ja siihen tarvitaan hyvää regulaatiota, joka elää ajassa ja näkee mihin suuntaan ollaan menossa.

Vartia korjaa tässä väärinkäsityksen, joka hänen mukaansa syntyy lähes aina kun hän puhuu markkinatalouden puolesta:

Ihmiselle syntyy ajatus siitä, että saa tehdä mitä vaan. Ei missään nimessä saa tehdä mitä vaan.

Ympäristökysymyksissä tarvitaan paljon tiukempaa regulaatiota ja enemmän vastuuta niille toimijoille, jotka tekevät haitallisia asioita. Eikä se estä markkinataloutta toimimasta — sen jälkeen syntyy uusia asioita ja uutta liiketoimintaa uusien sääntöjen myötä.

Kaksi markkinahäiriötä ja se kolmas, joka on ajatteluvirhe

Miettinen jäsentää vapaiden transaktioiden ulkopuolelle jäävät asiat kahdeksi klassiseksi tapaukseksi:

Moraalikato (moral hazard). Finanssimaailman esimerkki: pankki riskeeraa asiakkaiden rahoja, hyötyy bonuksina kun asiat menevät hyvin, mutta kun asiat menevät huonosti, yhteiskunta pelastaa pankin.

Yhteisen laidunmaan ongelma (tragedy of the commons). Tämä on se, joka on Compensaten maailmassa relevantimpi — ja Vartia kuvaa sen poliittisen version sellaisena kuin näki sen kansanedustajana.

Poliitikot puhuivat siitä, että ilmastonmuutos on pakko pysäyttää. Sitten kun ruvettiin puhumaan toimista, kesti hämmentävän pitkään päästä irti argumentista ei me voida tehdä, kun eivät muutkaan tee ja ei meidän kannata, kun ei Kiinakaan. Huoli oli, että me käytämme rahaa ja muut hyötyvät ja saavat suhteellista kilpailuetua.

Siinä on se iso harha, että me ei nähdä, kuinka kalliiksi tulee se, että me ei toimita.

Mutta Vartian mukaan pohjimmainen ongelma ei ole edes yhteisen laidunmaan ongelma, vaikka se liippaa sitä. Se on ajatteluharha nimeltä “joku muu hoitaa”:

Me ollaan jotenkin ulkoistettu vastuu jollekin muulle, emmekä me edes tiedä kenelle.

Ja siitä seuraa se, mikä on koko Compensaten idean ydin: meidän tulisi tunnistaa vastuu siitä vahingosta, jonka itse aiheutamme. Jos vastuu olisi aina tunnistettu, ilmastokriisiä ei nykyisessä muodossaan olisi — vahinko olisi joko jätetty aiheuttamatta tai korjattu sen synnyttyä.

Vartian arvio muutosnopeudesta on toiveikas ja hän perustelee sen: kansanedustajakautensa alusta 2015 lähtien on tapahtunut paljon — missään nimessä ei riittävästi, mutta muutosnopeus on eksponentiaalinen, jolloin seuraavan seitsemän vuoden muutos on paljon isompi kuin kuluneiden seitsemän.

Compensate ja rahankeräyslaki: kolme ja puoli vuotta ilman käräjäoikeutta

Tämä on jakson konkreettisin ja raskain osuus, ja se on suora jatko sille, mitä Elina Kajosaari kertoi jaksossa 56 — mutta katsottuna prosessin päättymisen jälkeen.

Mistä oli kyse. Laki edellyttää rahankeräysluvan, jos toimija vetoaa yleisöön vastikkeettoman rahan saamiseksi. Compensate tarjoaa yrityksille hiilensidontapalvelua, jotta ne voivat saavuttaa omat hiilineutraaliustavoitteensa, joihin ne eivät pääse ostamatta hiilensidontaa markkinoilta. Hiili sidotaan fyysisesti.

Viranomaisen tulkinta oli, ettei yritys saa tästä varsinaista hyötyä — perusteena se, että hyöty tulee myös kaikille muille.

Vartian vasta-argumentti on kahtalainen. Ensinnäkin yhteiskunnassa on paljon muutakin toimintaa, joka hyödyttää yhteiskuntaa laajemmin, ja jos tuota logiikkaa sovellettaisiin, nekin pitäisi katsoa rahankeräykseksi. Toiseksi, ja yksinkertaisemmin:

Jos sä teet jotain työtä, jolla tehdään hyvää, ja mä annan sulle rahaa siitä, ja sä teet sen mitä sanoit tekeväsi — niin sehän itsessään on jo vastike.

Miettinen kiteyttää absurdiuden: keskustelu siitä, missä vaiheessa palvelu muuttuu vastikkeelliseksi, tuntui täysin absurdilta. Vartia ei jaa Miettisen alkuperäistä syytöstä vasemmistoa kohtaan, mutta paikantaa ajattelun juuren muualle:

Koko ajattelu juontaa juurensa jonnekin suunnitelmatalouden aikaan, missä pitää tehdä konkreettisia juttuja — muuten se ei ole mitään.

Mitä prosessi maksoi. Luvut ovat jakson kovin sisältö:

• 3,5 vuotta siitä, kun Vartia lähestyi viranomaista kysyäkseen, miten tässä tilanteessa pitää toimia, siihen kun syyttäjä tiputti syytteen.
• 3 vuotta julkisuudessa, jonka ajan yhtiö oli käytännössä tuomittu — kukaan ei uskaltanut tehdä sen kanssa liiketoimintaa, koska oli epäselvää, onko yhtiöllä oikeus toimia vai onko se käytännön liiketoimintakiellossa.
• 0 kertaa käräjäoikeudessa. Prosessi päättyi ennen kuin sinne edes päästiin. Jos oikeuteen olisi menty, käräjäoikeus olisi ollut aikaisintaan loppuvuonna, sen jälkeen hovioikeus ja mahdollisesti korkein oikeus.

Ei voi olla oikeusvaltioperiaatteen mukaista, että käsittely kestää näin pitkään.

Mitä jäi jäljelle. Vartia oikaisee tässä helpon johtopäätöksen: laki on edelleen voimassa. Sinne tuli vain poikkeus päästökompensaatioiden osalta. Moni muu toimija joutuu yhä käsittämättömiin tilanteisiin viranomaisen tulkinnan vuoksi, eikä uskalla edes kysyä viranomaiselta — koska saattaa käydä niin kuin Compensatelle kävi.

Vartian rakenteellinen vaatimus on selvä: on aivan ok, että viranomainen on eri mieltä, ja on tosiasia että lait vanhenevat maailman mennessä eteenpäin. Ongelma on menettely.

Ei me voida huonoa lakia parantaa sillä, että me ajamme ihmisiä rikosprosesseihin sen sijaan, että poliitikot ja lainsäätäjät tekisivät työnsä kunnolla.

Jos tilanne on epäselvä, viranomaisen pitäisi olla yhteydessä ministeriöön ja pyytää tarkennusta — ei ratkaista sitä tekemällä tutkintapyyntö ja käynnistämällä rikosprosessi. Ja päästökompensaatioita oli tuolloin ollut tarjolla jo 15 vuotta.

Miettisen rinnastus on alkoholilainsäädäntö: STM yrittää estää muutaman prosentin kokonaisuuden eurooppalaista tuontia puolustaakseen tuontimonopolia syyttämällä yksittäisiä ihmisiä ja tekemällä lainsäädäntötyötä heidän kauttaan. Yhteiskunnan pitäisi määrittää mikä on oikein ja mikä laitonta, ja sitten soveltaa normia — ei asettaa yrittäjää koekaniiniksi.

Miettisen teoria siitä, miksi laki on tällainen

Miettinen esittää oman selityksensä, ja se osoittaa kahteen rakenteeseen jotka molemmat ovat binäärisiä eli kynnysluonteisia:

1. Kolmas sektori ja verokäsittely. Suomessa jaetaan esimerkiksi veikkausvarojen kautta paljon vastikkeetonta rahaa yleishyödyllisille yhteisöille, jotka toteuttavat säätiömuotoisina jotain missiota. Se voi olla hyvinkin hämyinen — jossain tapauksessa oikein hyvää ja jossain tapauksessa puhtaasti poliittista korruptiota.
2. Arvonlisäverokynnys. Rahoitustoimialalla pääomien kerääminen on alvitonta toimintaa, mutta rahoituskonsultointipalvelu on 24 prosentin alvillista palvelua.

Kumpikin on huonosti suunniteltu ja mustavalkoinen, ja siksi ne aiheuttavat mustavalkoisia ongelmia kaikille muille. Järjetön määrä resursseja kuluu tuollaisten asioiden selvittämiseen sen sijaan, että lainsäädäntöä yksinkertaistettaisiin niin, että on yksi selkeä tapa jolla toimitaan.

Ja poikkeukset — kuten se, jonka Compensate lopulta sai — ovat hyvää tarkoittavia mutta siirtävät ongelman muualle, jolloin ongelmat voivat olla isompia kuin poikkeuksesta saatava hyöty.

Kansainvälinen ulottuvuus ja maineen pitkä varjo

Kaksi asiaa, jotka kannattaa poimia.

Miksi projektit ovat ulkomailla. Syitä on useampia. Ensinnäkin kustannustehokkuus: se kannattaa tehdä siellä, missä se on tehokkainta. Toiseksi ja tärkeämpänä on kaksoislaskennan ongelma metsitysprojekteissa Suomessa: Suomen valtio käytännössä sosialisoi hyödyn, jolloin asiakkaalle myytäisiin valheellinen väite kompensaatiosta. Siksi sitä ei voi tehdä täällä.

Mitä rikosepäily maksoi kansainvälisesti. Compensaten markkina on kansainvälinen, mutta rikosepäilyn aikana yhtiö ei uskaltanut hakea näkyvyyttä. Jos Financial Times olisi kirjoittanut yhtiöstä ja maininnut samalla rahankeräysrikosepäilyn, se olisi jäänyt elämään: muut toimittajat penkovat taustat ja kirjoittavat jatkojuttuja, ja tarina olisi mukana joka kerta.

Vartian oma vertaus tähän on jakson hauskin: kun hänet valittiin eduskuntaan, joku oli kirjoittanut hänen olevan salkkaritähti. Hän oli ollut Salatuissa elämissä kuutena päivänä vuonna 2000, kukaan ei tiennyt roolia eikä muista hahmoa — mutta koska mediassa oli lukenut salkkaritähti, hänet esitellään yhä tilaisuuksissa yrittäjänä ja näyttelijänä. Miettinen mainitsee samassa yhteydessä Löylyn, jonne hän vie mielellään ulkomaiset vieraat jäiseen avantoon.

Miksi yritysjohtajat meditoivat hiljaisuudessa

Jakso päättyy sinne mistä alkoi. Vartia kertoo avanneensa henkistä puoltaan ensimmäistä kertaa laajemmin ystävänsä podcastissa muutamaa viikkoa aiemmin — ja saaneensa siitä enemmän palautetta kuin mistään muusta jutusta koskaan, ja todella kannustavaa.

Hänen tulkintansa on, että teemat ovat lähellä ihmisiä: moni miettii henkisempiä asioita, meditaatiota tai tämän elämän ihmettä. Mutta asia on vaikea sanoitettavaksi, siihen liittyy helposti väärinymmärrystä — ja ennen kaikkea pelko siitä, mitä meistä ajatellaan, jos paljastuu että saattaa olla vähän kajahtanut. Siksi niistä ei puhuta.

Vartian oma peruste meditaatiolle on käytännöllinen eikä mystinen:

Ne tunteet, mitä mä kannan itsessäni, traumat jotka vaikuttaa mun käyttäytymiseen, pelot jotka rajoittaa mun tekemisiä — meditaatio on työkalu siinä, että mä saan enemmän irti tästä elämästä. Mitä paremmin mä opin tuntemaan itseni, sitä paremmin mä opin myös toimimaan tässä maailmassa.

Ja rinnastus, joka tekee ennusteesta uskottavan: terapia. Muutama vuosi sitten olisi hävettänyt kertoa käyvänsä terapiassa. Tänä päivänä se on yksi makeimmista jutuista mitä Vartia tietää — käydä oivaltamassa itsestään asioita, tehdä työtä itsensä kanssa, kasvaa. Sama siirtymä vaikenemisesta iloitsemiseen on hänen mukaansa tulossa myös henkisiin teemoihin, ja todella monet yritysjohtajat tekevät tätä jo kaikessa hiljaisuudessa.

Mitä tästä kannattaa muistaa

• Periaate on arvo, jossa on algoritmi. Arvo, jota ei koskaan panna toimeen fyysisessä maailmassa, ei ole periaate vaan löysää puhetta.
• Joustavuus voi olla periaate, mutta liiallisuus vie käsitteeltä pohjan — Groucho Marxin minulla on muitakin periaatteita on varoitus eikä ohje.
• Totuudessa pysyminen on peruskivi, jonka päälle muut rakentuvat: älä muovaa todellisuutta sen mukaan, mikä tuntuisi mukavalta.
• Dalion kolme sykliä — taloudellinen, kansallisvaltion sisäinen järjestys ja maailmanjärjestys — vaihtavat hallitsevan vallan kun kaikki kolme menevät huonosti. USA ← Britannia ← Hollanti, ja Kiina veikattuna seuraavaksi.
• Kirja ei ehtinyt nähdä kahta asiaa: Ukrainan sodan tuomaa lännen yhtenäisyyttä ja Kiinan koronavasteen paljastamaa sisäistä heikkoutta.
• Vartian siirto: olennaista ei ole kuka johtaa seuraavaksi vaan minkälainen kriisi tulee ja kuinka siitä selvitään pienin vaurioin — koska vyyhti puretaan joka tapauksessa, kysymys on vain hallitusti vai ei.
• Ilmasto on maailmanjärjestysilmiö, koska se ei kunnioita rajoja. Sota nopeuttaa siirtymää, mutta vähemmän venäläistä öljyä Euroopassa ei sinänsä vähennä öljyn käyttöä — vain virtojen suunnat muuttuvat.
• Inflaation hillintä on kriittisempää kuin notkahduksen esto, koska heikkenevä ostovoima on tehokkain tunnettu keino saada populistit valtaan.
• Kapea käytävä: despoottivaltio toisella puolen, byrokraattinen jättivaltio toisella — ja teknologia antaa despootille kovemman otteen kuin aiemmin.
• Markkinatalous on ainoa tie ulos, mutta sovittujen pelisääntöjen puitteissa. Tiukempi ympäristöregulaatio ei estä markkinaa vaan synnyttää uutta liiketoimintaa.
• Pohjimmainen ajatteluharha ei ole yhteisen laidunmaan ongelma vaan “joku muu hoitaa” — vastuu on ulkoistettu jollekin, jota ei osata edes nimetä.
• Compensaten prosessi kesti 3,5 vuotta ja 3 vuotta liiketoimintakieltoa vastaavassa tilassa — eikä käynyt kertaakaan käräjäoikeudessa. Laki on yhä voimassa; vain päästökompensaatioihin tuli poikkeus.
• Huonoa lakia ei korjata ajamalla ihmisiä rikosprosesseihin. Jos tilanne on epäselvä, viranomaisen kuuluu pyytää ministeriöltä tarkennus.
• Henkisyys on siirtymässä vaikenemisesta puhumiseen samalla tavalla kuin terapia jo siirtyi.

GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-podcastin jakso 142 (julkaistu YouTubessa 19.6.2022, kesto 49:47) — Sami Miettisen vieraana Antero Vartia, yrittäjä, Compensaten perustaja, Helsingin Löylyn perustaja ja vihreiden kansanedustaja 2015–2019. Jatkoa parin vuoden takaiselle keskustelulle, joka käytiin Miettisen kirjaa Uusi neuvotteluvalta varten aiheena periaatteellisuus; aihepiiriltään pari jaksolle Neuvottelija 56 (Elina Kajosaari, päästökompensointi). PERIAATTEET: Vartialle periaate on lähempänä elämänohjetta; esimerkkinä itseään syövä periaate joustavuus; peruskivi on pyrkimys pysyä totuudessa eli olla manipuloimatta todellisuutta mieleisekseen. Miettisen määritelmä kirjastaan: periaate on arvo, jossa on algoritmi — jos sinulla on arvoja mutta et koskaan manifestoi niitä fyysisessä maailmassa, se ei ole periaate vaan löysää puhetta; varoituksena Groucho Marx: nämä ovat periaatteeni, jos et pidä niistä, minulla on muitakin. SEMANTIIKKA: sanat ovat symboleja joille annetut merkitykset eroavat puhujien välillä; denialismi on taikasana, jolla positiivisesta käsitteestä tehdään negatiivinen (ilmastodenialismi, verodenialismi). MEDITAATIO JA EGO: Miettinen seuraa Sam Harrisia ja kalifornialaista podcast-koulukuntaa mutta tavoittelee aistimista ilman egon ääntä; Vartian mukaan sekin on meditaatiota, jota voi harjoitella tapaamisissa läsnäolona. Aamumeditaatiossa kaksi suuntaa: tyhjyys, jossa häviävät paikka, aika ja identiteetti, tai tunteiden antaminen aueta, jolloin alta paljastuu oletuksia itsestä. Ego ei ole paha — se on kerroksellinen identiteetti, jonka työkalu on ajatteleva mieli; Vartian kanta: me emme ole mielemme vaan se tietoisuus mielen takana. RAY DALIO — KOLME SYKLIÄ: taloudellinen sykli, kansallisvaltion sisäisen järjestyksen sykli ja maailmanjärjestyksen sykli; kun kaikki kolme menevät huonosti, hallitseva valta vaihtuu — nyt USA, sitä ennen Britannia ja Hollanti, seuraavaksi veikataan Kiinaa. Vartia ei saattanut äänikirjaa loppuun (liian yksityiskohtainen historia) vaan katsoi 45-minuuttisen YouTube-version. MITÄ KIRJA EI NÄHNYT (Miettisen modifikaatio, kirja oli puoli vuotta vanha): Venäjän hyökkäyssodan tuoma lännen yhtenäisyys ja Kiinan koronatukahduttamisen paljastama sisäinen heikkous — Dalio lukee melkein vääjäämättömästi, että valtikka meni jo Kiinalle. Vartian siirto: olennaista ei ole kuka johtaa vaan minkälainen kriisi tulee ja selvitäänkö siitä pienin vaurioin, koska on punottu vyyhti jota kukaan ei tiedä miten puretaan ja se purkautuu joka tapauksessa; hallitsematon purku tarkoittaa levottomuuksia. ILMASTO: ei kunnioita kansallisvaltioiden rajoja → maailmanjärjestysilmiö. Sota nosti kunnianhimoa ja nopeuttaa fossiilisten alasajoa, mutta vähemmän venäläistä öljyä Euroopassa ei välttämättä vähennä öljyn käyttöä maailmassa — virtojen suunnat vain muuttuvat; oikea kiihdytys tulee uusiutuvista, varastoinnista ja energiatehokkuudesta. Saksan Energiewende on periaatteellinen katastrofi, jonka peruskivenä on ydinaseiden ja ydinenergian sotkeminen; Suomessa vaikutus jäi pieneksi (öljy katkaistiin jo Nesteen toimesta, kaasu NATO-hakemuksen myötä). MAKRO (kesäkuu 2022): keskuspankit toimivat rohkeammin kuin Vartia uskoi; inflaation hillintä on kriittisempää kuin notkahduksen esto, koska heikkenevä ostovoima on keino saada ihmiset vihaisiksi ja populistit valtaan; inflaatiokierre on jo käynnissä (palkat → hinnat → palkat); siirtymä negatiivisista koroista 1–2 prosenttiin muuttaa arvostustasoja. KAPEA KÄYTÄVÄ (Daron Acemoglu ja James Robinson, The Narrow Corridor): toisella puolen despoottivaltio (Erdoğan, Orbán, Trump-tyyppinen järjestelmän kaappaus), toisella übersosialistinen byrokraattivaltio; teknologia antaa despootille kovemman otteen kuin aiemmin; Vartia uskoo silti että kaikki käy hyvin, kivun kautta. MARKKINATALOUS: vapaaehtoinen transaktio on ainoa tie ulos, mutta sovittujen pelisääntöjen puitteissa — ei missään nimessä saa tehdä mitä vaan; ympäristökysymyksissä tarvitaan tiukempaa regulaatiota ja enemmän vastuuta, mikä ei estä markkinaa vaan synnyttää uutta liiketoimintaa. MARKKINAHÄIRIÖT: moraalikato (pankki hyötyy bonuksina, yhteiskunta pelastaa tappiot) ja yhteisen laidunmaan ongelma; poliittinen muoto kansanedustajakaudelta: ei me voida tehdä kun ei Kiinakaan — harha on se, ettei nähdä toimimattomuuden hintaa. Pohjimmainen virhe on kuitenkin ajatteluharha “joku muu hoitaa”: vastuu on ulkoistettu jollekin jota ei osata nimetä. Ratkaisu: tunnistaa vastuu itse aiheutetusta vahingosta. Muutosnopeus on Vartian mukaan eksponentiaalinen. COMPENSATE JA RAHANKERÄYSLAKI: laki vaatii rahankeräysluvan, jos yleisöön vedotaan vastikkeettoman rahan saamiseksi; viranomainen katsoi ettei hiilensidontaa ostava yritys saa varsinaista hyötyä, koska hyöty tulee myös kaikille muille — vaikka yrityksillä on omat hiilineutraaliusvelvoitteensa ja hiili sidotaan fyysisesti. Vartia: jos teet työn jonka sanoit tekeväsi ja minä maksan siitä, se itsessään on jo vastike; ajattelun juuri on suunnitelmataloudessa, jossa vain konkreettinen tekeminen on jotain. Luvut: 3,5 vuotta viranomaiskysymyksestä syytteen tiputtamiseen, 3 vuotta käytännössä tuomittuna ja liiketoimintakieltoa vastaavassa tilassa, 0 käsittelyä käräjäoikeudessa. Laki on edelleen voimassa — vain päästökompensaatioihin tuli poikkeus; muut toimijat eivät uskalla kysyä viranomaiselta. Vartian vaatimus: huonoa lakia ei paranneta ajamalla ihmisiä rikosprosesseihin, vaan viranomaisen tulisi pyytää ministeriöltä tarkennus; päästökompensaatioita oli ollut tarjolla 15 vuotta. Miettisen rinnastus: STM ja alkoholin tuontimonopoli, jota puolustetaan syyttämällä yksittäisiä ihmisiä. MIETTISEN TEORIA SYYSTÄ: kaksi binääristä kynnystä — kolmannen sektorin verokohtelu (veikkausvaroja jaetaan vastikkeetta yleishyödyllisille yhteisöille, missiot vaihtelevat oikein hyvästä puhtaasti poliittiseen korruptioon) ja alv-hyppy (pääomien kerääminen alvitonta, rahoituskonsultointi 24 %:n alvillista). KANSAINVÄLISYYS: kaikki hiilensidontaprojektit ulkomailla kustannustehokkuuden ja kaksoislaskennan ongelman vuoksi — Suomen valtio sosialisoi metsitysprojektin hyödyn, joten asiakkaalle myytäisiin valheellinen väite; rikosepäily esti kansainvälisen näkyvyyden, koska Financial Timesin juttuun olisi jäänyt maininta rahankeräysrikoksesta pysyvästi. Vertaus: salkkaritähti-leima kuudesta kuvauspäivästä Salatuissa elämissä vuonna 2000. HENKISYYS: Vartia avasi henkistä puoltaan ensi kertaa laajemmin ystävänsä podcastissa ja sai siitä enemmän palautetta kuin mistään muusta; este on pelko siitä mitä ajatellaan; meditaation peruste on käytännöllinen (mitä paremmin opin tuntemaan itseni, sitä paremmin opin toimimaan tässä maailmassa); ennuste perustuu terapian jo tapahtuneeseen siirtymään häpeästä iloitsemiseen, ja todella monet yritysjohtajat tekevät tätä hiljaisuudessa. SIDONNAISUUS: Miettinen kertoo ryhtyneensä Compensaten maksavaksi asiakkaaksi jo alkumetreillä nimenomaan siksi, että toiminta vaikutti viranomaisen silmissä kyseenalaiselta.

Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta + Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English