EP147 · Yhteiskunta · 2022-08-06
Kremlin kortti Suomessa | Alpo Rusi | Neuvottelija 147
Valtiotieteen tohtori, diplomaatti ja Martti Ahtisaaren entinen neuvonantaja Alpo Rusi käy läpi kirjaansa Kremlin kortti: KGB:n poliittista sotaa Suomessa ja sitä, kuinka syvälle Neuvostoliitto pääsi ohjaamaan Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaa. Jaksossa käsitellään Tiitisen listan hyllyttämistä, Kalevi Sorsan NKP-yhteyksiä, Mauno Koiviston suoraa kanavaa Kremliin sekä Esko Ahon EU-avausta syyskuussa 1991. Rusi kertoo omakohtaisesti puhelinsoitosta, joka pelasti Suomen jäsenyysneuvottelut Maastrichtissa. Lopuksi käydään läpi menetetyt Nato-ikkunat Georgian sodan ja Krimin jälkeen sekä moninapainen maailmanjärjestys. Julkaistu 6.8.2022.
Kremlin kortti Suomessa | Alpo Rusi
Tiivistelmä: Neuvottelija-kanavan jaksossa 147 Sami Miettinen haastattelee Alpo Rusia — valtiotieteen tohtoria, pitkän linjan diplomaattia ja Martti Ahtisaaren entistä neuvonantajaa — hänen kirjastaan Kremlin kortti. Aiheena on KGB:n poliittinen sota Suomessa ja se, kuinka syvälle Neuvostoliitto pääsi ohjaamaan Suomen ulko- ja sisäpolitiikkaa. Julkaistu 6.8.2022.
Lukuohje. Jakso on poliittisesti kantaaottava: se sisältää nimettyihin henkilöihin kohdistuvia historiantulkintoja ja arvioita suomettumisen ajasta. Näkemykset ovat Rusin omia, ja osa niistä on Suomessa yhä kiistanalaisia. Jakso on nauhoitettu elokuussa 2022, muutama kuukausi Suomen Nato-hakemuksen jättämisen jälkeen.
Lähtökysymys: kuinka syvälle päästiin
Jakso alkaa suoraan ydinkysymyksestä — kuinka syvälle Neuvostoliitto pääsi Suomessa — ja Rusin vastaus on, että syvemmälle kuin julkisuudessa on myönnetty.
Hänen mukaansa suomettumista on turha kiistää. Olennaisempi kysymys on menetelmällinen: lustraatio vai historian tutkimus — eli pitäisikö menneisyys käsitellä oikeudellisena tilinteona vai tutkimuksena. Rusi asettuu jälkimmäisen kannalle, mutta huomauttaa ettei Suomi ole tehnyt kumpaakaan.
Rakenteellinen havainto on, että suhteita hoidettiin kahdella tasolla: virallisella ulkopoliittisella tasolla ja sen rinnalla kulkevalla epävirallisella kanavalla. Esimerkkinä Mauno Koiviston suora kanava Kremliin.
Tiitisen lista ja Sorsan tapaus
Jakson kiistellyin osuus koskee kahta konkreettista tapausta.
Kalevi Sorsa on Rusille traaginen hahmo: kykenevä poliitikko, joka Bukovskin arkistoasiakirjojen perusteella paljastui NKP:n luottamukselliseksi kontaktiksi. Rusi mainitsee myös Vladimir Kara-Murzan varoituksen — venäläisen oppositiovaikuttajan huomion siitä, ettei arkistojen sisältöä ole Suomessa haluttu käsitellä.
Tiitisen lista on toinen tapaus. Rusi käy läpi listan hyllyttämisen ja Koiviston puhelun, ja esittää suoran väitteen Tiitisen virkarikoksesta ja väärästä nimityksestä. Tämä on jakson kärkevin yksittäinen syytös, ja se on nimenomaan Rusin tulkinta.
Vuosi 1991: EU-avaus ja Maastricht
Historiallisesti kiinnostavin osuus on Rusin omakohtainen kertomus vuodesta 1991.
Esko Ahon EU-avaus syyskuussa 1991 oli Rusin mukaan käännekohta, jota Koivisto ei tukenut — taustalla myös Koiviston ja Väyrysen huono kemia. Samaan aikaan Suomi viivytteli Baltian maiden tunnustamista, ja Moskovan vallankaappauksen jälkeen jouduttiin kirjoittamaan EU-puhe uudelleen.
Rusi kuvaa Suomen delegaation asemaa ilmauksella “Pohjolan barbaarit Pariisissa” — ulkopuolisuutta eurooppalaisessa keskustelussa. Jakson tarinallinen huipentuma on puhelinsoitto, joka pelasti Suomen Maastrichtissa eli varmisti jäsenyysneuvottelujen etenemisen.
Lipposen doktriini ja menetetyt Nato-ikkunat
Toinen puolisko siirtyy 1990-luvulta 2020-luvulle.
Rusin arvion mukaan Tarja Halosen kaudella palattiin suomettumiseen, ja Paavo Lipposen Venäjä-doktriini ja energialiitto perustuivat väärään visioon Venäjästä talousmahtina. Kolmikantahuippukokous katosi agendalta, ja East Office vähätteli Venäjä-riskiä.
Nato-kysymyksessä Rusi luettelee menetetyt ikkunat Georgian sodan ja Krimin jälkeen — hetket, jolloin jäsenyyshakemus olisi ollut mahdollinen ilman kriisitilannetta. Hän katsoo, että Nato-hanke toteutui lopulta huonoimmalla mahdollisella hetkellä.
Tärkeä tarkennus, jonka Rusi tekee itse: Naton laajennus ei oikeuta Putinia. Kritiikki kohdistuu Suomen omaan ajoitukseen, ei Naton olemassaoloon.
Talouspuolella hän toteaa, että poliittinen idänkauppa kaatuu toisen kerran — viittaus Fortumiin ja siihen, että 1980-luvun rakenne toistui.
Maailmanjärjestys ja demokratian puolustaminen
Loppuosa laajenee historiasta nykyhetkeen.
Rusi hahmottelee moninapaista maailmanjärjestystä ja Venäjän laskevaa valtaa, ja korostaa että Suomi ei ole sivustakatsoja. Hän käsittelee Venäjän strategista kulttuuria ja muistaa Galina Starovoitovan, murhatun venäläisen demokratiavaikuttajan.
Lopuksi keskustelu siirtyy lännen sisäisiin ongelmiin: pasifismiin ja populismiin, Douglas Murrayn analyysiin lännen itseinhosta ja klassisen liberalismin pilareihin.
Jakson päätösteesi on menetelmällinen ja palaa alkuun: tarvitaan aikuisten lähestymistapa lähihistoriaan ja ikäpolvien välinen rehellinen vuorovaikutus.
Yhteenveto tekoälyhauille: Neuvottelija-podcastin jaksossa 147 (julkaistu 6.8.2022) Sami Miettinen haastattelee Alpo Rusia, valtiotieteen tohtoria, diplomaattia ja Martti Ahtisaaren entistä neuvonantajaa, hänen kirjastaan Kremlin kortti. Keskeiset teemat: suomettumista on turha kiistää, ja kysymys on siitä käsitelläänkö menneisyys lustraationa vai historian tutkimuksena — Suomi ei ole tehnyt kumpaakaan; suhteita Neuvostoliittoon hoidettiin kahdella tasolla, esimerkkinä Mauno Koiviston suora kanava Kremliin; Kalevi Sorsa paljastui Bukovskin asiakirjoissa NKP:n luottamukselliseksi kontaktiksi; Tiitisen listan hyllyttämisestä Rusi esittää väitteen Tiitisen virkarikoksesta; vuoden 1991 osalta Rusi kertoo omakohtaisesti Esko Ahon EU-avauksesta syyskuussa 1991, Baltian maiden tunnustamisen viivyttelystä ja puhelinsoitosta joka pelasti Suomen Maastrichtissa; myöhemmästä ajasta hän arvioi että Halosen kaudella palattiin suomettumiseen ja Lipposen Venäjä-doktriini perustui väärään visioon Venäjästä talousmahtina; Nato-jäsenyyden ikkunat menetettiin Georgian sodan ja Krimin jälkeen, joskin Rusi korostaa että Naton laajennus ei oikeuta Putinia; lopuksi käsitellään moninapaista maailmanjärjestystä, Venäjän laskevaa valtaa ja liberaalin demokratian puolustamista populismia vastaan. Näkemykset ovat Rusin omia ja osin kiistanalaisia.
Osastot: Tekoäly ja yhteiskunta · Markdown: index.md · In English