EP80 · Talous · 2021-05-21

Yksityiset pääomarahastot | Kimmo Eloranta | Neuvottelija 80

Tämä on tiivistelmä Neuvottelija AI:ssa. Itse jakso — koko litterointi, tekstitykset ja luvut — on osoitteessa Neuvottelija.fi, joka on sen kanoninen koti.

Kimmo Eloranta kerää pääomarahastoille varoja ammattimaisilta sijoittajilta ja selittää, miten raha oikeasti liikkuu: sitoumus rahastoon, capital call vasta sijoitushetkellä, add-on-yritysostot ja eksitin tuotto takaisin sijoittajalle. Ydinargumentti on se, miksi listaamaton markkina on kasvanut pörssiä nopeammin — enemmistöomistus, kriisien playbookit ja operatiiviset tiimit. Miettinen haastaa informaatioedusta ja siitä, ettei tavallinen säästäjä pääse mukaan.

Sami Miettinen

Yksityiset pääomarahastot | Kimmo Eloranta | Neuvottelija 80

Tiivistelmä: Kimmo Eloranta kerää pääomarahastoille varoja ammattimaisilta sijoittajilta ja selittää, miten raha oikeasti liikkuu: sitoumus rahastoon, capital call vasta sijoitushetkellä, add-on-yritysostot ja eksitin tuotto takaisin sijoittajalle. Ydinargumentti on se, miksi listaamaton markkina on kasvanut pörssiä nopeammin — enemmistöomistus, kriisien playbookit ja operatiiviset tiimit. Miettinen haastaa informaatioedusta ja siitä, ettei tavallinen säästäjä pääse mukaan.

Lukuohje ja sidonnaisuudet: Eloranta tekee työkseen varainhankintaa listaamattoman markkinan rahastoille, joten hänen arvionsa omaisuusluokan paremmuudesta ovat myös hänen toimialansa myyntiargumentteja; Miettinen esittää vastaväitteitä samassa keskustelussa. Isäntä kertoo omat kytköksensä: hän on Translinkin partneri, oli mukana samassa transaktioketjussa kuin yksi Elorannan rahastoista, ja on Realstocks.io:n advisory boardissa sekä sijoittanut Invesdorin kautta. Molemmat viittaavat yhteiseen keissiin, jota kumpikaan ei nimeä loppuun asti. Nauhoitettu toukokuussa 2021.

Huomio yhdestä nimestä: vieraan työnantajan nimi esiintyy transkriptiossa viidessä eri muodossa, eikä sitä voinut varmistaa mistään lähteestä. Se on yhdenmukaistettu transkriptin omaan johdonmukaisimpaan muotoon (Hermitas Partners) sen sijaan, että olisi arvattu brändinimi.

Ensin oikaisu: listaamaton markkina ei ole joukkorahoitusta

Jakso alkaa siitä, että Miettinen kertoo omat kokemuksensa pienestä päästä — panimoravintolasijoitus Invesdorin kautta, sijoitus Invesdoriin itseensä, ja Lifeline Venturesin kautta Realstocks.io:hon, jonka advisory boardiin hän meni “että pääsee itse vaikuttamaan”.

Eloranta oikaisee mittakaavan ystävällisesti mutta perustavasti:

Kun ihmiset puhuu listaamattomasta markkinasta, saattaa olla, että ollaan alussa vähän siellä joukkorahoituspäässä — mutta kun otetaan sitä koko kakkua, niin onhan se kokonaisuudessaan paljon muutakin.

Ja mihin eläkeyhtiöt oikeasti sijoittavat:

Kyllähän ne kohdeyhtiöt on siellä tosi isoja, että pörssiyhtiötä tai jopa isompia. — Tarinat on usein tällaisesta joukkorahoitushenkisestä, hyvin alkuvaiheen riskaabeleista yrityksistä, mutta kyllä tässä markkinassa suurin osa sijoituksista menee hyvin vakaisiin, erittäin kassavirtapositiivisiin yrityksiin.

Mutta hän ei kiistä pientä päätä: viimeisen kymmenen vuoden venture-kehitys on ollut vahvaa, Lifelinen alta voi nousta Ouran kaltainen 800 miljoonan yhtiö, ja Yhdysvalloissa on firmoja, jotka ovat olleet venture-rahastojen omistuksessa alusta asti — ja joissa ne ovat yhä suurimpia omistajia IPO:n jälkeen.

Kentän jäsennys on hyödyllinen: small cap, mid cap, large cap ja gigarahastot. Miettinen muistaa Lontoon West Endin kävelyt: Blackstone, Apax ja vastaavat.

Miten raha oikeasti liikkuu: capital call

Tämä on jakson konkreettisin oppi, ja se on juuri se, mitä piensijoittaja ei näe.

Piensijoittajan maailma: annat rahat, saat osakkeet, istut niiden päällä, ja toivottavasti joku joskus tarjoaa niistä rahaa.

Rahastomaailma ei mene näin:

Miettisen tiivistys: raha korvamerkitään mutta sitä ei jätetä makaamaan löysään pooliin — pääoman allokaatio on tehokas.

Ja siitä seuraa suoraan se, kenelle luokka sopii. Miettinen kysyy sen suoraan: eikö tämä ole vaarallista, jos sitoumus laukeaa väärään aikaan? Eloranta myöntää sen ehdoksi:

Sun pitää vastata sen kymmenen vuoden ajan siihen huutoon, aina kun sieltä capital call tulee. Pitkäjänteistä sijoittamista — ja tietysti pitää olla sitä puskuria, että pystyy siihen huutoon vastaamaan.

Käytännössä sijoittajat ovat isoja instituutioita, säätiöitä ja family officeja. Miettisen oma kokemus Nitorin transaktiosta: kun Ilmariselta pyydettiin rahat, aikaa oli noin 12 päivää — “ei siellä nyt ihan huomenna kuitenkaan tilille rahaa.”

Miksi listaamaton on kasvanut pörssiä nopeammin

Eloranta antaa tälle kolme rakenteellista syytä, ja ne kannattaa erottaa toisistaan.

1. Enemmistöomistus antaa yhden suunnan.

Jos ajatellaan jotain pörssiyritystä, siellä omistus voi olla hajaantunutta ja jokaisen omistajan strategia siihen yritykseen voi olla hyvin erilainen. Tässä, kun nämä rahastot omistavat yli 50 prosenttia, niin se on hyvin selkeä se suunta, mihin lähdetään.

2. Kriisien playbookit. Tämä on hänen vahvin argumenttinsa, ja se nojaa koronavuoteen:

Tätä on tehty kymmeniä vuosia. Siellä on selkeät playbookit, kun tulee näitä kriisejä. Siinä lähdettiin pelaamaan sitä finanssikriisipeliä — miten varmistetaan, että nämä kohdeyritykset pärjää tässä turbulentissa tilanteessa.

Vertailukohta on terävä: pörssiyhtiön johto voi olla toimikausiltaan nuorta, jolloin kriisi tulee yllätyksenä, kun taas täällä “lyödään se playbook pöytään”.

3. Operatiiviset tiimit ja portfoliosynergiat. Miettinen täydentää tämän: special ops -yksiköt, jotka vetävät saman toimenpiteen läpi koko portfolion — hankintatoimi, alihankinta, digitalisaatioplaybook, määräalennukset. “Tietynlaisia konglomeraattisynergioitakin on mahdollisuus saada sieltä.”

Ja rakenteellinen tosiasia taustalla: Yhdysvalloissa pörssiyhtiöiden määrä on laskenut pitkään ja pääomasijoittajien omistamien yritysten määrä kasvanut — käänne tapahtui jo yli kymmenen vuotta sitten.

Miksi tämä ei ole velkavipupeliä. Eloranta oikaisee mielikuvan, joka on peräisin 1980–90-luvuilta:

Pääomasijoittamiseen liitetään jotenkin, että siinä olisi kyse siitä, että olisi velkaa paljon kohdeyrityksessä. Se ei ole niin — kyllä se on mennyt yhä enemmän kasvun rahoittamiseen.

Ja kasvun rahoittajana rakenne on hänen mukaansa pörssiantia parempi: omaa pääomaa saa merkittäviä määriä hyvin nopeasti ilman antikierrosta.

Analogia, joka selittää kaiken: sijoitusasunto

Kysyttäessä, mikä listaamattomassa markkinassa on olennaisinta, Eloranta ei puhu tuotoista vaan aktiivisesta arvonluonnista — ja käyttää analogiaa, joka on jakson havainnollisin:

Voit osallistua asuntomarkkinalle sijoittamalla johonkin Kojamon osakkeeseen. Silloinhan sinä vain pistät rahaa ja toivot, että siellä tapahtuu. Tai sitten sä voit ostaa sen sijoituskämpän — teet DD:n, etsit sen kämpän, kehität sitä, teet remontteja, hankit vuokralaisen ja myyt sen.

Eli sijoitusasunnon ostaja tekee pienoiskoossa täsmälleen pääomasijoittajan toimenpiteet. Miettinen huomauttaa, että tämä on sama analogia, jonka Ville Valkonen esitti vuokrasijoittamisen jaksossa.

Ja Elorannan tasapainottava huomautus:

Missä jos sijoittaa pörssimarkkinoilla, niin yhtään sitä väheksymättä, mutta kuitenkin se on enemmän passiivista sijoittamista.

Miettisen vastaväitteet

Jakso ei ole yksipuolinen. Isäntä nostaa kaksi ongelmaa.

1. Informaatioetu

Näissähän on vähän tämmöinen epäreilu informaatioetu. Kun sä puhut listaamattomasta yrityksestä ja rahastosta, joka omistaa siitä enemmistön, niin eihän se ole mitenkään pörssisäännösten tai sisäpiirisäännösten piirissä.

Eloranta ei kiistä sitä vaan tarkentaa rajanvedon:

Ei siinä mitään laitonta tapahdu — käytetään niitä tietoverkkoja, mitä pystytään, ja yksityisillä rahalla on enemmän liikkumavaraa kuin täysin reguloidulla pörssimarkkinalla.

Ja lisää, että sääntely voi myös vaikeuttaa pörssiyritysten toimintaa — mistä Miettisellä on tuore kokemus: yhdessä listatun yhtiön omistuksenvaihdossa, jossa amerikkalainen pörssiyhtiö tekee tarjouksen, “jokainen asia pitää tehdä MAR-säännösten alla by the book.”

Tähän kytkeytyy jakson kiinnostavin sivujuonne. Miettinen kertoo haastatelleensa Bengt Holmströmiä kirjaansa varten, ja Holmströmin väite oli:

Todennäköisesti se pörssin informaation tuottaminen on liian kallista suhteessa siihen tuottoon. — Liikaa pistetään paukkuja siihen läpinäkyvyyteen siihen tuottoon nähden.

Miettinen liittää siihen Holmströmin toisen pointin high frequency tradingistä: konesalit muutaman mikrosekunnin päässä pörssistä eivät tuo informaatioarvoa vaan ainoastaan front-runnaavat muita — “se on vaan kuka on nopein, ja siihen tuotu panostus menee vähän hukkaan.”

Eloranta ei tartu tähän vaan siirtää painopisteen takaisin: “Se ei ole ehkä se olennainen juttu” — olennaista on aktiivinen arvonluonti.

2. Kuka pääsee mukaan

Miettinen esittää tämän reiluuskysymyksenä ja käyttää Pikettyä:

Jopa tämmöiset vasemmistolaiset ajattelijat, kuten Thomas Piketty kirjassaan Capital in the Twenty-First Century, huomasivat, että mitä enemmän sinulla on rahaa, sitä ammattimaisemmin voit sitä managerata — ja tuoton riski pienenee ja odotusarvo paranee. — Vähän mua harmittaa, että tämmöinen normisijoittaja, tuulipukukansa, ei vaan pääse tähän. Tämä ei tee ihan tasa-arvoista menoa, mutta näin se kapitalismi toimii.

Elorannan vastaus on kaksiosainen ja rehellinen. Pääsyn este on rakenteellinen: koska sijoittaminen on pitkäjänteistä ja epälikvidiä, minimitiketti on välttämätön. Mutta:

Kyllähän meidän eläkeyhtiöiden varallisuus on kumuloitunut nimenomaan siitä, mitä he ovat sijoittaneet näihin isoihin pääomarahastoihin. Jos katsotaan pitkää aikasarjaa, niin noin 14 prosenttia on tuottanut. — Vaikka se ei suoraan ole mahdollista ihan kaikille, niin kuitenkin kerryttää mukavasti varallisuutta meidän eläkeyhtiöissä ja säätiöissä.

Eli epäsuora pääsy on olemassa — eläkevarallisuuden kautta se hyödyttää kaikkia.

Suomen varallisuus: määrä ja sijainti

Miettinen kysyy suoraan, onko Suomessa rikkaita ihmisiä, ja viittaa Kim Väisäsen kanssa käytyyn keskusteluun vähävaraisuudesta.

Elorannan vastaus on maltillisen optimistinen: kotimainen eksit-markkina kiihtyy ja yhä parempia eksittejä syntyy, mikä tarkoittaa että nämä ihmiset allokoivat pääomiaan takaisin systeemiin uusien yritysten tukemiseen. Mutta:

Ollaan me jäljessä. Kyllähän Suomessa ollaan vielä aika kaukana eurooppalaisen varallisuuden tasosta.

Ja hän lisää varauksen, joka on jakson kuivin vitsi: “Sitten voi tietysti puhua, missä italialaisten varallisuus on — onko se hirveän likvidissä muodossa vai onko se niissä kolosseumeissa.”

Kiinnostavampaa kuin määrä on sijainti:

Ei pelkästään se määrä, vaan myös missä se varallisuus on. Jos laskee eläkeyhtiöt pois tästä kentästä, niin on se sitten suomalaista säätiökenttää tai muuta — siellä on vielä tosi iso osa omaisuudesta tässä paikallisessa kiinteistössä.

Yksityishenkilöillä sama pätee asuntovarallisuutena. Hajautusta on opittu listatulla markkinalla, mutta pääomasijoittamisessa olennaista on, että parhaat toimijat löytyvät Yhdysvalloista — siellä on oltava merkittävä paino.

Ja siitä seuraa Miettisen tunnustus, joka on tämän kanavan toistuva teema:

Mä oon aika monta vuosikymmentä jo sijoittanut ja mä oon aina ollut jotenkin vahingossa vähän alipainossa jenkeissä. Aina se on ollut ihan yhtä paska idea. — Jenkit vaan jotenkin kykenevät sen kantansa uudistamaan dynaamisesti.

Eloranta vahvistaa: listaamattomassa markkinassa jenkkitoimijat ovat ajaneet koko alaa, siellä on syvin kokemus ja suurimmat talot — “eivätkä ne ole sattumalta isoimpia taloja.” Ja hän palauttaa Pikettyn: kumulaatio on menestyksen ja luottamuksen seurausta.

Mitä on vielä käsittelemättä: infra

Loppupuolella Eloranta nimeää sen, mikä hänen mielestään jää keskustelussa katveeseen.

Listaamaton markkina ei ole vain venturea ja buyoutia — siihen kuuluvat myös kiinteistöt ja infra. Ja infra on hänen mukaansa tulossa isoon rooliin:

Se, mitä on aikaisemmin tehty pitkälti julkisin varoin, tullaan varmaan tulevaisuudessa tekemään listaamattoman markkinan sijoitustoiminnan kautta — se rahoitus nimenomaan näihin meidän suuriin infrahankkeisiin.

Se on esitetty arviona tulevasta, ei kuvauksena nykytilasta, mutta se on jakson kauaskantoisin väite: julkisen infran rahoitus siirtyy yksityisille pääomarahastoille.

Smartly: mitä hyvä eksit näyttää

Loppuesimerkki on Smartly, jonka osti amerikkalainen buyout-talo Providence. Elorannan pointti ei ole hinta vaan luokitteluvirhe:

Kyse oli tietyllä tavalla aika alkuvaiheen yrityksestä. Joku olisi varmaan ajatellut, että se on vähän niin kuin venture-startup-henkinen yritys — mutta loppujen lopuksi iso jenkkiläinen buyout-pääomarahasto osti heidät, koska he näki, että heidän platformissaan on paljon enemmän skaalattavaa kansainvälisesti.

Miettisen sivuhavainto on kevyt mutta kertoo saman: Smartly on rekrytoinut hänen investointipankkiiriensa junioreita ja tuo Suomeen myös kansainvälisiä osaajia — hän tapasi koirapuistossa amerikkalaisen koodarin, joka oli tullut Smartlyn palkkaamana.

Ja siitä yleinen johtopäätös, jonka molemmat jakavat:

Ainahan niitä yrityksiä ei tarvitse myydä, ja mehän voidaan pitää omistus täällä — mutta myös se, että kyllähän se on talouden syklin kiertämistä: kasvatetaan firmoja, myydään ne, ja sieltä palautuva raha pystytään taas allokoimaan pääomarahastojen kautta uusien firmojen kehitykseen.

Miettisen oma sijoitusprosessi

Sivuhuomiona, mutta käytännöllisenä, Miettinen kuvaa oman kolmiportaisen suodattimensa listaamattomiin sijoituksiin:

1. hyvä fundi — ja mieluiten sellainen, jonka hän tuntee
2. oma due diligence kohteesta — pelkkä hyvä rahasto ei riitä
3. arvonmääritysten tarkistus — “että ne ei ole ihan reisejä”

Perustelu on likviditeetti:

Sä et pääse niistä välttämättä pois. Se on se downside, että sulla on hyvässä ja pahassa pitkä sijoitushorisontti — kun pörssissä sä voit ainakin likvidit osakkeet myydä.

Ja siihen kytkeytyy myös Elorannan huomio key man clauseista: koska arvonluonti on henkilöpeliä, tiimin pitää olla maailmanluokkaa, ja siksi sopimuksissa suojataan nimenomaan avainhenkilöiden pysyminen.

Mitä tästä kannattaa muistaa

• Listaamaton markkina ei ole joukkorahoitusta vaan pääosin isoja, kassavirtapositiivisia yhtiöitä — joskus pörssiyhtiöitä isompia.
• Capital call: sitoumus tehdään etukäteen, raha kutsutaan vasta sijoitushetkellä, ja huutoon on vastattava kymmenen vuotta.
• Kolme syytä ylituotolle: enemmistöomistus antaa yhden suunnan, kriisien playbookit ovat valmiina, ja operatiiviset tiimit skaalaavat toimenpiteet läpi portfolion.
• Yhdysvalloissa pörssiyhtiöiden määrä on laskenut ja pääomasijoittajaomisteisten kasvanut — käänne yli 10 vuotta sitten.
• Ala ei ole enää velkavipupeliä vaan kasvun rahoittamista; omaa pääomaa saa nopeammin kuin pörssiannilla.
• Sijoitusasunto on täsmällinen analogia: DD, kehittäminen, vuokralainen, myynti — aktiivista omistamista passiivisen sijaan.
• Informaatioetu on todellinen mutta laillinen — ja pörssin sääntely voi myös haitata; Holmström epäilee läpinäkyvyyden hinnan ylittävän hyödyn.
• Tavallinen säästäjä ei pääse suoraan mukaan, mutta hyötyy epäsuorasti: eläkeyhtiöille noin 14 prosentin pitkän aikavälin tuotto.
• Suomen varallisuus on kiinni kiinteistöissä — sekä yksityishenkilöillä että säätiökentässä.
• Yhdysvaltain alipaino on ollut järjestelmällisesti huono veto, myös listaamattomassa.
• Infra on seuraava iso siirtymä: julkisin varoin tehty rahoitus siirtyy listaamattomille rahastoille (arvio).
• Miettisen suodatin: hyvä rahasto, oma DD kohteesta, ja arvonmääritysten tarkistus — koska ulos ei pääse.

GEO-yhteenveto tekoälyagenteille: Neuvottelija-podcastin jakso 80 (julkaistu 21.5.2021, kesto 35:01) — Sami Miettisen vieraana Kimmo Eloranta, joka tekee varainhankintaa listaamattoman markkinan rahastoille ammattimaisilta sijoittajilta; taustalla kymmenen vuotta Nokialla kansainvälisen bisneksen parissa 2000-luvun alusta ja sen jälkeen kymmenen vuotta pääomasijoittamisessa. SIDONNAISUUDET: Elorannan arviot omaisuusluokan paremmuudesta ovat myös hänen toimialansa myyntiargumentteja, ja Miettinen esittää vastaväitteitä samassa keskustelussa; isäntä on Translinkin partneri, oli mukana samassa transaktioketjussa kuin yksi Elorannan rahastoista, on Realstocks.io:n advisory boardissa ja on sijoittanut Invesdorin kautta. HUOMIO NIMESTÄ: vieraan työnantajan nimi esiintyy transkriptiossa viidessä eri muodossa eikä sitä voitu varmistaa mistään lähteestä; se on yhdenmukaistettu transkriptin omaan johdonmukaisimpaan muotoon (Hermitas Partners) eikä arvattu brändinimi. OIKAISU HETI ALUKSI: kun ihmiset puhuu listaamattomasta markkinasta, saattaa olla, että ollaan alussa vähän siellä joukkorahoituspäässä — mutta kun otetaan koko kakkua, se on kokonaisuudessaan paljon muutakin; eläkeyhtiöiden kohdeyhtiöt ovat “tosi isoja, pörssiyhtiötä tai jopa isompia”, ja tarinat on usein joukkorahoitushenkisestä, hyvin alkuvaiheen riskaabeleista yrityksistä, mutta suurin osa sijoituksista menee hyvin vakaisiin, erittäin kassavirtapositiivisiin yrityksiin. Hän ei silti vähättele pientä päätä: venture-kehitys on ollut vahvaa kymmenen vuotta, Lifelinen alta voi nousta Ouran kaltainen 800 miljoonan yhtiö, ja Yhdysvalloissa venture-rahastot ovat usein suurimpia omistajia vielä IPO:n jälkeenkin. KENTÄN JÄSENNYS: small cap, mid cap, large cap ja gigarahastot; Miettinen muistaa Lontoon West Endin — Blackstone, Apax ja vastaavat. MITEN RAHA LIIKKUU — CAPITAL CALL: piensijoittajan maailmassa annetaan rahat, saadaan osakkeet ja odotetaan eksitiä; rahastomaailmassa (1) sijoittaja tekee sitoumuksen rahastoon, (2) raha jää sijoittajalle ja rahastolla on reservi lupauksina, (3) kun kohdeyritykseen tehdään sijoitus tai add-on, rahasto tekee capital callin, (4) sijoittajan on vastattava huutoon koko rahaston kymmenen vuoden eliniän ajan, (5) eksitissä varat palautuvat rahastolle ja päätyvät viimein sijoittajalle. Miettisen tiivistys: raha korvamerkitään mutta ei jätetä makaamaan löysään pooliin. Kenelle sopii: sun pitää vastata sen kymmenen vuoden ajan siihen huutoon — pitkäjänteistä sijoittamista, ja pitää olla sitä puskuria; käytännössä isoja instituutioita, säätiöitä ja family officeja. Miettisen kokemus Nitorin transaktiosta: Ilmariselta pyydettäessä aikaa oli noin 12 päivää — “ei siellä ihan huomenna kuitenkaan tilille rahaa”. KOLME SYYTÄ YLITUOTOLLE: (1) enemmistöomistus antaa yhden suunnan — pörssiyrityksessä omistus voi olla hajaantunutta ja jokaisen omistajan strategia erilainen; tässä rahastot omistavat yli 50 prosenttia, niin se on hyvin selkeä suunta; (2) kriisien playbookit — tätä on tehty kymmeniä vuosia, siellä on selkeät playbookit kun tulee näitä kriisejä; koronassa lähdettiin pelaamaan sitä finanssikriisipeliä, kun pörssiyhtiön johto voi olla toimikausiltaan nuorta ja kriisi tulee yllätyksenä; (3) operatiiviset tiimit ja portfoliosynergiat — Miettinen täydentää special ops -yksiköillä, jotka vetävät saman toimenpiteen läpi koko portfolion (hankintatoimi, alihankinta, digitalisaatioplaybook, määräalennukset): tietynlaisia konglomeraattisynergioitakin on mahdollisuus saada. RAKENTEELLINEN TAUSTA: Yhdysvalloissa pörssiyhtiöiden määrä on laskenut pitkään ja pääomasijoittajaomisteisten kasvanut — käänne tapahtui jo yli kymmenen vuotta sitten. EI ENÄÄ VELKAVIPUPELIÄ: pääomasijoittamiseen liitetään jotenkin, että olisi velkaa paljon kohdeyrityksessä — se ei ole niin, kyllä se on mennyt yhä enemmän kasvun rahoittamiseen; ja kasvun rahoittajana rakenne on pörssiantia parempi, koska omaa pääomaa saa merkittäviä määriä hyvin nopeasti. ANALOGIA, JOKA SELITTÄÄ KAIKEN: voit osallistua asuntomarkkinalle sijoittamalla Kojamon osakkeeseen — silloin vain pistät rahaa ja toivot, että siellä tapahtuu. Tai sitten voit ostaa sen sijoituskämpän — teet DD:n, etsit kämpän, kehität sitä, teet remontteja, hankit vuokralaisen ja myyt sen; Miettinen huomauttaa tämän olevan sama analogia jonka Ville Valkonen esitti vuokrasijoittamisen jaksossa (EP75). Tasapaino: pörssimarkkinoilla sijoittaminen on, yhtään sitä väheksymättä, enemmän passiivista. MIETTISEN VASTAVÄITE 1 — INFORMAATIOETU: näissähän on vähän tämmöinen epäreilu informaatioetu — listaamaton yritys ja enemmistön omistava rahasto eivät ole pörssisäännösten tai sisäpiirisäännösten piirissä. Eloranta ei kiistä: ei siinä mitään laitonta tapahdu — yksityisellä rahalla on enemmän liikkumavaraa kuin täysin reguloidulla pörssimarkkinalla, ja sääntely voi myös vaikeuttaa pörssiyritysten toimintaa; Miettisellä on tuore kokemus listatun yhtiön omistuksenvaihdosta, jossa amerikkalainen pörssiyhtiö tekee tarjouksen ja jokainen asia pitää tehdä MAR-säännösten alla by the book. HOLMSTRÖM-SIVUJUONNE: Miettinen kertoo haastatelleensa Bengt Holmströmiä kirjaansa varten; Holmströmin väite: todennäköisesti pörssin informaation tuottaminen on liian kallista suhteessa tuottoon — liikaa pistetään paukkuja läpinäkyvyyteen. Toinen pointti koski high frequency tradingiä: konesalit mikrosekuntien päässä pörssistä eivät tuo informaatioarvoa vaan front-runnaavat muita — se on vaan kuka on nopein, ja siihen tuotu panostus menee hukkaan. Eloranta siirtää painopisteen: se ei ole ehkä se olennainen juttu — olennaista on aktiivinen arvonluonti. MIETTISEN VASTAVÄITE 2 — KUKA PÄÄSEE MUKAAN: jopa vasemmistolaiset ajattelijat, kuten Thomas Piketty kirjassaan Capital in the Twenty-First Century*, huomasivat, että mitä enemmän sinulla on rahaa, sitä ammattimaisemmin voit sitä managerata — tuoton riski pienenee ja odotusarvo paranee; vähän mua harmittaa, että tämmöinen normisijoittaja, tuulipukukansa, ei pääse tähän — tämä ei tee ihan tasa-arvoista menoa, mutta näin se kapitalismi toimii*. Elorannan vastaus: pääsyn este on rakenteellinen (pitkäjänteisyys ja epälikvidiys edellyttävät minimitikettiä), mutta eläkeyhtiöiden varallisuus on kumuloitunut nimenomaan siitä, mitä he ovat sijoittaneet näihin isoihin pääomarahastoihin — pitkällä aikasarjalla noin 14 prosenttia on tuottanut, mikä kerryttää mukavasti varallisuutta meidän eläkeyhtiöissä ja säätiöissä eli hyödyttää kaikkia epäsuorasti. SUOMEN VARALLISUUS: kotimainen eksit-markkina kiihtyy ja yhä parempia eksittejä syntyy, jolloin nämä ihmiset allokoi pääomiaan takaisin systeemiin uusien yritysten tukemiseen — mutta ollaan me jäljessä; Suomessa ollaan vielä aika kaukana eurooppalaisen varallisuuden tasosta (kuiva vitsi: voi tietysti puhua, missä italialaisten varallisuus on — onko se likvidissä muodossa vai niissä kolosseumeissa). Kiinnostavampaa on sijainti kuin määrä: ei pelkästään se määrä, vaan missä se varallisuus on; eläkeyhtiöt pois lukien, suomalaisessa säätiökentässä tosi iso osa omaisuudesta on tässä paikallisessa kiinteistössä, ja yksityishenkilöillä asuntovarallisuutena. Pääomasijoittamisessa parhaat toimijat löytyvät Yhdysvalloista, joten siellä on oltava merkittävä paino. MIETTISEN TUNNUSTUS: mä oon aika monta vuosikymmentä sijoittanut ja aina ollut vahingossa vähän alipainossa jenkeissä — aina se on ollut ihan yhtä paska idea; jenkit vaan kykenevät uudistamaan kantansa dynaamisesti. Eloranta vahvistaa: jenkkitoimijat ovat ajaneet koko alaa, siellä on syvin kokemus ja suurimmat talot — eivätkä ne ole sattumalta isoimpia taloja; kumulaatio on menestyksen ja luottamuksen seurausta (viittaus Pikettyyn). HEDGE FUNDIT JA AKTIVISTIT: Miettinen ei pidä niitä pahiksina vaan markkinatehokkuuden hakijoina; aktivististrategia on lähempänä pääomasijoittamisen ideaa, mutta omistusosuudet ovat pienempiä ja kontrolli heikompi — kyllähän se firma eri lailla juoksee, kun sulla on kontrolli siitä. MITÄ ON VIELÄ KÄSITTELEMÄTTÄ — INFRA: listaamaton markkina ei ole pelkästään venture-toimintaa tai buyout-toimintaa, vaan siihen liittyy kiinteistöpuoli ja infra, ja Elorannan arvio tulevasta: se, mitä on aikaisemmin tehty pitkälti julkisin varoin, tullaan tulevaisuudessa tekemään listaamattoman markkinan sijoitustoiminnan kautta — se rahoitus nimenomaan näihin meidän suuriin infrahankkeisiin. SMARTLY JA PROVIDENCE: Elorannan pointti on luokitteluvirhe, ei hinta — kyse oli aika alkuvaiheen yrityksestä; joku olisi ajatellut, että se on venture-startup-henkinen yritys, mutta loppujen lopuksi iso jenkkiläinen buyout-pääomarahasto Providence osti heidät, koska näki, että heidän platformissaan on paljon enemmän skaalattavaa kansainvälisesti. Miettisen sivuhavainto: Smartly on rekrytoinut hänen investointipankkiiriensa junioreita ja tuo Suomeen myös kansainvälisiä osaajia (hän tapasi koirapuistossa amerikkalaisen koodarin, joka oli tullut Smartlyn palkkaamana). YHTEINEN JOHTOPÄÄTÖS: ainahan niitä yrityksiä ei tarvitse myydä ja omistus voidaan pitää täällä — mutta kyllähän se on talouden syklin kiertämistä: kasvatetaan firmoja, myydään ne, ja sieltä palautuva raha allokoidaan taas pääomarahastojen kautta uusien firmojen kehitykseen. MIETTISEN SIJOITUSPROSESSI (kolmiportainen suodatin listaamattomiin): (1) hyvä fundi, mieluiten sellainen jonka hän tuntee; (2) oma due diligence kohteesta — pelkkä hyvä rahasto ei riitä; (3) arvonmääritysten tarkistus, “että ne ei ole ihan reisejä”. Perustelu on likviditeetti: sä et pääse niistä välttämättä pois — se on se downside, että sulla on hyvässä ja pahassa pitkä sijoitushorisontti, kun pörssissä voit ainakin likvidit osakkeet myydä. Tähän kytkeytyy Elorannan huomio key man clauseista: arvonluonti on henkilöpeliä, tiimin pitää olla maailmanluokkaa, ja parhaimmillaan ne on todella fiksuja ne ihmiset. YHTEINEN KEISSI: Miettinen mainitsee Pontus Backlundin vetäneen Visyn fuusiota, jonka taustalla oli Elorannan tuntema rahasto — ruotsalainen Helix Capital, jonka varainhankinnassa Elorannan tiimi oli mukana ja jonka portfolioyhtiö teki add-onin; tiimi on neljässä vuodessa kerännyt kaksi miljardia pääomia listaamattoman markkinan rahastoihin sijoittajilta Sveitsistä, Saksasta ja Norjasta. BUY AND BUILD on tyypillinen arvonluonnin tapa: alkuyritys, jota kasvatetaan sekä orgaanisesti että epäorgaanisesti, ja arvo nousee myös multiplin kautta.

Osastot: Tekoäly ja talous · Markdown: index.md · In English